s. 24.1.2009
i. Blues Singers Bonjovi
e. Tallpeak Beatless

D-pentue tuli ajankohtaiseksi kun ensimmäisen beaglekasvattini Viivi ja Kiri saavuttivat aikuisiän. Molemmat tyttösethän ovat olleet sijoituskodeissa ja osoittautuneet mukaviksi ja rotutyypillisiksi beagleiksi. Ensimmäisenä vuorossa oli Viivi eli Tallpeak Beatless, joka on näistä kahdesta siskoksesta selkeästi se nopeammin aikuistunut. Viiville löytyi sulhanen yllättävän läheltä kun sain kuulla erään sukutaulultaan varsin mielenkiintoisen beagleuroksen olevan mahdollisesti käytettävissä. Isäksi valittuToni on samaa ikäluokkaa Patun kanssa ja sen veli kilpaili usein Patun kanssa nuorena samoissa näyttelyissä. Pidin tuosta veljestä kovin paljon, ikäväkseni sain kuulla sen menehtyneen jo aika nuorena eikä sitä koskaan käytetty jalostukseen. Toni sen sijaan asusteli kasvattajansa Päivin hoiteissa vieläpä aika lähellä meitä ja käytyäni tutustumassa siihen kotioloissa päädyin, että siinä voisi olla sopiva sulhanen Viiville.

Aikanaan saatiinkin sitten projekti käyntiin ja tuloksena oli varsin hyvänkokoinen pentue, jossa oli kolme urosta ja kaksi narttua. Ikävä kyllä poikien kivekset antoivat hieman odotella itseään sillä luovutusiässä ei kenelläkään niitä ollut. Manu onneksi onnistui löytämään kadonneet perhekalleudet, mutta Elmo ja Jeppe jäivät kivesvikaisiksi. Pojat muuttivat omiin koteihinsa ja molemmille tytöille löytyi omat mukavat sijoituskodit. Tallpeak-tarina tulee siis kenties jatkumaan näiden tyttöjen kautta jos ne osoittautuvat jalostukseen sopiviksi.

 Nimi 
urosTallpeak Deep Purple "Jeppe"
urosTallpeak Doobie Brother "Manu"VASERT
urosTallpeak Divine "Elmo"
narttuTallpeak Donna Summer "Alma"SERT
narttuTallpeak Dixie Chick "Sani"SERT

 

PENTUPÄIVÄKIRJA

8.6.2009
Uusia kuulumisia D-pennuilta näin kesän alussa. Kaikki kasvu ja kehitys jatkuu edelleen mukavasti, pojillakin on jo havaintoja niistä kaivatuista kiveksistä eli toivon mukaan kaikista vielä tulee näyttelykelpoja siltä osin… Muutaman pennun kanssa on jo ihan oikein ottein harjoiteltu hieman kotioloissa näyttelyasentoja, tässä tyylinäytteitä Sanilta ja Manulta. Alman osalta iloisia uutisia, vaikean leikkauksen jälkeinen toipuminen on sujunut ennakoitua paremmin ja neitokainen pistelee jo menemään kovaa kyytiä. Ontuminen on edelleen toki varsin vakava, mutta kenties pikkuhiljaa jalka kuntoutuu…. Suurkiitos kuuluu Malmin Apexille Alman hyvästä hoidosta!

Kiitos Esa Eskelinen tiimeineen!

5.5.2009
Pennut kasvavat kohisten ja uusia asioita opitaan päivittäin (ikävää, ettei kuvagalleria enää toimi). Paino alkaa suurimmilla lähennellä jo 10 kg ja hyvin tasaisesti näyttävät kaikki kasvavan. Hieman yksilöllisiä kuulumisia kaikilta pennuilta, jotka ikävä kyllä eivät kaikki ole pelkästään hyviä…

  • Jeppe on edelleen varsin rauhallinen ja mukava koira, joskin uusi maskeerausharrastus pitää omistajat pirteänä kylppärin siivoamisen merkeissä…
  • Manu on saanut omat kotisivunsa, josta kuulumisia pääsee kurkkaamaan: www.doobiebrother.webs.com
  • Elmo on aloittanut eläinlääkäriaseman järjestämän pentukurssin ja lisäksi se käy viikottain koirakoulussa; Kurssin priimus, uskokaa tai älkää
  • Alma puolestaan joutuu pentueen epäonnisimman rooliin; se varoiteltu itsesuojeluvaiston puute kävi toteen epäonnisen loikan muodossa. Tämän hetkisen tiedon mukaan sekä olka- että kyynärluu ovat murtuneet ja tiedossa on leikkaus. Lisätietoa saamme torstaina ortopediltä
  • Sanikin pysyttelee kasvukäyrässä isompiensa tahdissa ja parantelee harmillista kevätköhää.

6.4.2009
Kaikilla pennuilla menee hyvin omissa kodeissaan ja ne valmistautuvat ensimmäisiin rokotuksiin. Sisäsiisteyskoulutus vaikuttaisi olevan hyvällä mallilla ja muutenkin käytöstapoja on opittuna jokaisella. Pennut kasvavat kovaa vauhtia ja toivon mukaan saan jossain vaiheessa uusia kuvia kaikista pennuista sivuille.

23.3.2009
Kaikki pennut ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Kotimatkat ovat sujuneet kaikilla hyvin ja omiin koteihin on sopeuduttu hienosti. Varsin reippaita ja fiksuja kuulostavat olemaan nämä meidän D-pesueen lapsukaiset. Varsinaisia hurmureita he ovat myöskin ja kukapa voisikaan vastustaa pientä ruttunaamaista piikelinalkua… Pentujen uusiin perheisiin pääsee tutustumaan uutiset-sivulla.Me täällä ”päämajassa” totutellaan nyt varsin hiljaiseen ja rauhalliseen menoon.

11.3.2009
Pentujen eläinlääkärintarkastus sujui hienosti ja kaikki olivat tosi reippaita. Automatkustuskin alkoi jo paluumatkalla maistua… Samalla pennut saivat mikrosirut.

9.3.2009
Kaikille pennuille on löytynyt oma koti. D-pesuekin näyttää leviävän maantieteellisesti varsin laajalle, sillä pennuista kaksi muuttaa Jyväskylään ja loppujen uudet kodit löytyvät Oulusta, Salosta ja Kotkasta. Onneksi menee vielä muutama viikko ennenkuin muutto uusiin koteihin on ajankohtaista ja me saamme nauttia pesueen tempausten seuraamisesta; pentuhuoneen verhot on esimerkiksi stailattu jo varsin trendikkääksi ”tarzan-tyyliksi” ja hieman mielikuvitusta käyttämällä voi pikkutyyppien aamukuoron tuotoksesta löytää jo jotain poikkeukselliseen musiikilliseen lahjakkuuteen viittavia soolosuorituksia…

7.3.2009
Tänään pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ihmettelemään ulkoilmaa ja lunta. Olipa se jännää! Aika yllättävää oli huomata kuinka eri tavalla pennut reagoivat ja pienoisia yllätyksiä tuli joiden uhkarohkeasta asenteesta lähteä heti etsimään aidasta sopivia rakosia mistä voisi karata… Onneksi oppaina suuren pihan saloihin olivat turvalliset leikkisedät Allu ja Tango, äiti puolestaan yritti suorastaan jo tuuppia lapsosia aidan toiselle puolelle… Viivi lähteekin varmaan lähipäivinä omaan kotiinsa toipumaan mammalomasta, sillä aika rankkaa alkaa naskalihammaslasten hoitaminen olla. Penut ovat myös saaneet omat pentupannat ja kasvattajalla onkin ollut halpaa hupia moneksi illaksi kun on seurattu pienten koiranalkujen totuttelua pantojen kanssa kävelyyn. Beaglemaiseen tapaan he ovat kyllä huomanneet, että panta on varsin kätevä kapistus saada kaveri tulemaan mukaan just sinne minne haluaa; on se näppärää kun veljiin ja sisariin on asennettu kahva!

Ensi viikolla ohjelmassa on eläinlääkärintarkastus ja mikrosirutus ja sen myötä pennut pääsevät myös ensimmäiselle automatkalleen. Mikrosirujen laittamisen jälkeen saadaan sitten rekisteripaperianomus vetämään ja toivottavasti paperit sitten tulevat suhteellisen ripeästi. Pentupakettiin on jo hankittu pentupannat, oma peitto jokaiselle pennulle ja jokainen pentu saa myös itse valita mukaansa suosikkilelunsa. Mukana tulee myös 3kg Eukanuban penturuokaa.

27.2.2009
5-viikkoiskuvien päivittämisessä tänne nettiin kestikin hetkonen johtuen tietoteknisistä tenkkapoo-tilanteista (lue: liian vanhasta ja hyytyvästä koneesta…). Tässä ne nyt kuitenkin vihdoin ovat! Ja kuten huomaatte hieman kehitystä on tapahtunut ja lisää luonteenpiirteitä on pennuista tullut ilmi.
Tässä myös pentujen viralliset nimet:

Tallpeak Deep Purple on pentueen suurin edelleen ja kunnostautuu erityisesti ruokalautasen äärellä. Äitinsä poika kun ruoka maistuu…

Tallpeak Doobie Brother on erittäin rohkea, mutta silti varsin lempeä poika. Näyttäisi siltä, että ihan tavallisen värinen ei tästä kaverista tule..

Tallpeak Divine on pentueen rasavilli ja näyttää olevan sekä äidin, että kasvattajan epävirallinen suosikki. Äiti kiusaa ja kasvattaja paijaa.

Tallpeak Donna Summer tykkää nimensä velvoittamaan tapaan käyttää ääntään kovaa ja korkealta… korvat tulpat kuuluvat pentupakettiin!

Tallpeak Dixie Chick on pentueen pirteä pikkuneiti. Varsin reipas ja rohkea neitokainen, suoranainen karkailun mestari ja aina on kiire!

21.2.2009
Pennut ovat valmiita esittäytymään! Ikää on mittarissa neljä viikkoa ja kovin reippaita ja elinvoimaisia pentusia näyttävät kaikki olevan. Viivi-mamma hoitelee edellee hyvin kärsivällisesti lapsosia, joilla on jo melkoisen terävät hampaat ja kiinteää ruokaakin on mussuteltu jo viikon ajan hyvällä ruokahalulla. Kynsiä on saatu leikata jo ahkerasti ja hieman on päästy jo tutkailemaan minkälaisia purentoja maitohampaisiin on tulossa. Luonteetkin alkavat hieman jo erottua ja pari melkoisen määrätietoista komentelijaa on porukassa mukana… Pentuset kaipaavat kovin mielellään ”uutta purtavaa” joten tervetuloa tutustumaan pentusiin! (muistattehan sopia tulostanne hyvissä ajoin etukäteen, että saamme normaalit arkirutiinit isojen koirien lenkityksineen sovitettua aikatauluun vierailupäivinä!)

8.2.2009
Pentulaatikossa on edelleen kaikki varsin hienosti. Pentuset kasvavat edelleen hurjaa vauhtia ja uusia taitoja opitaan koko ajan. Silmät aukenivat kaikilla oppikirjan mukaisessa ajassa, vaikka naamassa aika lailla kurttuja vielä onkin. Kovia komentelijoita nämä pikkutyypit ovat ja äitiä juoksutetaan välillä urakalla. Hieman alkaa jo muodostua käsitystä, että kuka pentulaatikossa on kukakin ja aikamoisia persoonia täällä onkin kasvamassa. Fiksuimmat osaavat jo suunnistaa lehdelle tarpeilleen, joskin osumistarkkuus ei ole vielä ihan sataprosenttinen ja välillä näyttää matkalla unohtuvan jo reissun tarkoituskin. Kaikki pentuset osaavat jo istua ja kynsien leikkuuta on jo ehditty opetella useampaan kertaan. Pentulaatikossa voisi istuskella vaikka vuorokauden ympäriinsä ihastelemassa näitä uusia koiranalkuja ja naureskelemassa niiden edesottamuksille; kyllä tämän maailman on pakko olla ihmeellinen paikka pienen koiran silmin!

31.1.2009
Pentulaatikossa kaikki sujuu mallikelpoisesti. Pennut kasvavat ja kehittyvät huimaa vauhtia ja ovat edelleen hyvin tasakokoisia ja pirteitä. Jo ensimmäisen vuorokauden aikana oli opittu mm. sellaisia olennaisia taitoja kuten ulvominen…varokaa siis vain tulevat omistajat! Supermamma Viivi hoitelee äidin tehtäviä todellisella antaumuksella pienen alkukankeuden jälkeen ja meille muille jää vain ihailijoiden rooli. Portin takaa vanha Allu-pappa on jo kovasti kuikuillut, että milloin uusiin tulokkaisiin pääsisi lähemmin tutustumaan. Viivi suhtautuu aikuisiin koirapoikiin edelleen leppoisasti ja ulkoilee niiden seurassa mieluusti kuten aiemminkin. Kaikki menee siis nyt hyvin sutjakkaasti ja kasvattajan rooli tuntuu taas kovin helpolta!

Pentuihin pääsee tutustumaan lähemmin vasta muutamien viikkojen kuluttua, siihen saakka ne saavat rauhassa kasvaa ja emä saa keskittyä vain pentujen hoitoon. Tässä vaiheessa alkaa jo pennuista luopuminen tuntumaan kovin vaikealta ja mielessä on käynyt ainakin molempien tyttöjen sijoittaminen myymisen sijaan ja poikienkin osalta toivomus olisi löytää näyttelyistä kiinnostuneet kodit. Toki voi vielä tulla ilmi, ettei kaikilla pennuilla kuitenkaan ole edellytyksiä näyttelykehiin, mutta täsä vaiheessa vaikuttaa lupaavalta…

24.1.2009
PENNUT OVAT TÄÄLLÄ! Lopulta alkoi näyttämään siltä, että Viivin suuren suuri vatsa on niin pinkeä, ettei synnytys pääse etenemään toivottua tahtia. Liian pitkään odotteleminen on riski ennenmuuta pennuille ( joskin loppukädessä myös emällekin) ja päädyimme siihen, että turvaudemme eläinlääkärin apuun pentujen maailmaan saattamiseksi. Synnytys kyllä käynnistyi perjantaina normaalisti, mutta kun lauantaina iltapäivästä oli selvää, ettei valmista kovin pian tule ja menossa oli jo 66. vuorokausi niin kaikkien terveyden turvaamiseksi käännyimme asiantuntijan puoleen. Kiitokset MeVet:iin Lotta Axelssonille ja muulle hoitohenkilökunnalle! Suuresta vatsakummusta putkahti sitten odotusten mukaisesti viisi pienokaista; kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Kaikki pennut ovat kolmivärisiä ja varsin potria ja pirteitä. Eipä ole ihmekään jos vatsa oli pinkeä ja Viivin olo hankala. Nyt kaikki voivat hyvin ja toivottavasti Viivin äidin vaistot pikkuhiljaa alkavat heräämään ja lastenhoito alkaa tuntumaan mukavalta. Tässä vaiheessa kaipaamme nyt ennenmuuta pientä toipumisrauhaa, sekä koirat että ihmiset. 22.1.2009 Alkuperäisen laskelman mukaan ollaan jo yliajalla ja tänään käytiinkin ultrassa varmistamassa, että vatsan asukkailla on kaikki kunnossa ja voidaan jatkaa h-hetken odottelua.

13.1.2009
Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Viivin vatsa on kasvanut melkoisiin mittasuhteisiin (kuten kuvasta näkyy) ja siellä käy melkoinen myllerrys. Viikon verran tässä pitäisi vielä odotella ja sitten alkaa olla tiedossa millaisia pentusia on odoteltu!

22.12.2008
Tänään kävimme Viivin kanssa ultrassa ja riemu oli rajaton kun laskimme yhteensä viisi sykkivää sydäntä! Pentuja on siis tulossa tammikuun loppupuolella… Tuleva äippä voi hyvin, ruokahalu on rajaton ja olo seesteinen. Tämän tiedon kanssa rauhoitumme nyt joulun viettoon, eipä tässä muita lahjoja tarvitakaan!

19.11.2008
Muutaman päivän yrittämisen jälkeen koitti H-hetki. Eli nyt on pennut ”tilauksessa”, peukut ja varpaat pystyyn, että joulukuussa juuri ennen jouluaattoa näkyisi ultrassa pieniä palleroita. Tammikuussa viikolla 4 olisi sitten se oletettu pentujen syntymäaika luvassa…7.11.2008 Viivin juoksu on vihdoin alkanut! Nyt odottelemme tärppipäiviä, jotta pääsemme vierailulle sulhaseksi jo aikaa sitten valitun Tonin luokse. Tulevasta pentueesta voi kysellä lisätietoa joko puhelimitse tai sähköpostilla, varauksia pennuista emme ota vielä vastaan.