s. 12.11.2011
i. FI EE LV LT MVA V-10 Titara’s Main Feature
e. Tallpeak Coppertone Glow

 NimiSilmätLonkatKyynärpäätLTE/MHTulos
urosTallpeak Firestarter "Pepe"
urosTallpeak First And Foremost "Musti"A/A0/0H
urosTallpeak Fly Me To The Moon "Maikkeli"B/B0/0SA
urosTallpeak For Goodness Sake
urosTallpeak Fortune Hunter "Ani"
narttuTallpeak Fast And Famous "Mila"
narttuTallpeak Fire Walk With Me "Riesa"A/A0/0SERT
narttuTallpeak Flashdance "Lady"
narttuTallpeak Flirt With Me "Flirtti"B/B0/0SERT

PENTUPÄIVÄKIRJA

Kaikki pennut ovat löytäneet omat kotinsa, kiitokset mielenkiinnosta myös muille kyselleille!

PENTUETAPAAMINEN 14.4.2012 LAHDESSA, katso lisää uutiset-osiosta! Toivottavasti mahdollisimman moni pääsisi näyttäytymään pentunsa kanssa ja samalla osallistuisi yhtä aikaa pidettävälle kurssille.

Terveisiä Huba-äidiltä kaikille äffäläisille! Tässä on tuore potretti äiskästä otettuna pentujen 11-viikkoispäivänä. Äiti on jo huippuvauhtia palannut takaisin missinmittoihin ja on myös upeassa turkissa. Mitään perinteistä pentujen jälkeistä ”rupsahdusta” ei siis koettu vaan mamma olisi hetimmiten valmis kisaamaan kuntonsa puolesta täysillä vaikka näyttelykehissä; Meillä taitaa olla nyt ruokintakuvio hiottuna huippuunsa mammakoiria ajatellen!

21.1.2012
Pentujen uusiin koteihin lähtemisestä on nyt jo muutama viikko ja arki on palannut kasvattajan luona vakiintuneihin uomiinsa ”isojen koirien” ja kasvattajan osalta. Kaikilla pennuilla kuulostaa menevän uusissa kodeissaan oikein mukavasti ja iloksemme näyttäisi siltä, että pennut löysivätkin juuri ne oikeat kodit ja mahtavia ihmisiä olemme saaneet porukkaamme! Toivottavasti kaikilla menee jatkossakin kivasti ja jaksatte pitää kasvattajaa ajan tasalla kuulumisistanne. Kasvattajalle tärkeintä on aina se hyvä koti ja elämä noille pienille koiranaluille ja kun ihmiset ovat tyytyväisiä koiraansa on kasvattaja onnistunut tehtävässään. Ilokseni lähes kaikki ovat lukeneet pennuille antamani hoito-ohjeet tarkasti ja toteuttaneetkin siellä olleita ohjeita. Tietojeni mukaan jokainen pennuista on jo joko aloittanut pentujen leikkikoulun tai ainakin ilmoitettu mukaan pentukurssille. Tässä alkuvaiheessa on mahdottoman tärkeää, että pentu saa uusia kokemuksia ja omistaja jaksaa sen kanssa puuhata yhdessä. Tärkeää on myös ne sosiaaliset kontaktit sekä koiriin, että ihmisiin. Lahdessa asuvat pentuesisarukset ovat myöskin jo ehtineet tavata toisiaan peuhutuokion merkeissä, toivottavasti saamme kevään aikana aikaiseksi myös yhteisen tapaamisen koko jengille!
Tällainen aivan ihastuttava viesti odotteli kasvattajaa postilaatikossa viimeisimmäksi omaan kotiinsa muuttaneelta Milalta:

”Tänään minä täytän kymmenen viikkoa! Olen ollut uudessa kodissa nyt kaksi viikkoa ja niihin on mahtunut vaikka ja mitä uutta. Osa mukavia, osa vähän pelottaviakin asioita. Minä olen alkanut syömään todella reippaasti! Aamulla syön neljänvilja puuroa pentuöljyn ja nappuloiden kanssa. Tykkään syödä myös raejuustoa, kermaviiliä ja kananmunaa ja näitä omistajani laittavatkin aina nappuloiden sekaan. Minulla on myös selkeä lempiluu, aika kuluu tosi ripeästi sen parissa ja se on vielä hurjan hyvää. Ulkoilu on minusta kivaa. Tykkään lumesta ja on kiva kun saa juosta ulkona, haistella eri hajuja ja purkaa energiaa. Joskus myös pissaan ja kakkaan ulos. Useimmiten kylläkin sisään, mutta omistajani eivät ole siitä kovin huolissaan, tajuan kuitenkin jo että tarpeiden ulos tekeminen on suotavampaa ja saan siitä paljon kehuja ja myös jonkun herkkupalan! Minulta leikattiin viimeviikolla kynnet, se ei ollut kovin mieleistä ja yritin kovasti laittaa hanttiin, mutta lopulta oli pakko alistua. Eilen minut pestiin koirashamppoolla ensi kertaa ja se oli pelottavaa!! yritin pakoon vaikka minne ja huusin kuin syötävä, mutta pakko kai siihenkin on tottua. Palkinnoksi sain herkkuluuni ja kehuja, se tuntui hyvältä. Minä saan ensimmäisen rokotukseni 30.1 ja aloitan leikkikoulun 1.2. Odotan sitä todella innolla! Leikkikoulun päätyttyä emäntäni on ilmoittanut minut vielä pentujen kouluun, jossa opiskellaan yhdessä muiden pentujen kanssa arkitottelevaisuutta. Olemme myös olleet kyläilemässä ja menemme tänäänkin kylään, jossa minua odottaa muutama herkkuluu! Pidän kovasti kaikista ihmisistä ja aina pihalla ollessamme minun on pakko käydä tervehtimässä naapureita jotka liikkuu pihalla. Olen oikea sydänten valloittaja, kaikki ihastuvat minuun heti ja jopa omistajienikin on joskus vaikea olla vihaisia, kun teen jotain kiellettyä. Yleisesti ottaen olen leikkisä, sosiaalinen ja reipas tytteli ja omistajat rakastavat minua kovasti! Meillä on täällä kaikki todella hyvin, toivottavasti sinullakin siellä ja muilla sisaruksillani. Mukavaa talven jatkoa. Omistajani lähettävät paljon lämpimiä terveisiä! Terveisin, Mila, Johanna ja Tomi!”

7.1.2012
Kaikki pennut ovat päässeet muuttamaan omiin koteihinsa. Löysimme todella ihanat kodit jokaiselle pennulle ja odotukset tulevaisuuden suhteen ovat korkealle. Kasvattajana on aina haikeaa kun pennut vihdoin muuttavat omiin koteihinsa, mutta toisaalta sitä varten niitä kasvatetaan; kaikkia ei voi pitää itse. Toivon, että pennut täyttävät uusien omistajiensa toivomukset ja toivon, että muutamia pennuista tullaan näkemään myös koiraharrastusten parissa. Yhtä tärkeää on saada kuulumisia sekä näistä aktiivisesti harrastavista koirista kun sitten niistä tärkeää seurakoiranvirkaa hoitavista sisaruksista. Sijoitukseen meni pennuista kolme, kaksi jo entuudestaan tuttuihin koteihin ja yksi uuteen yhteistyökotiin. Meille tulee varmasti hauskaa kaikkien F-pentujen ja omistajien kanssa! Ensimmäistä yhteistä kokoontumista suunnittelen maalis-huhtikuulle, siitä lisää tulee kirjeellä kotiin jokaiselle pennulle kun saan valmistelut siihen pisteeseen!

Tässä vaiheessa haluan mainita myös asiasta, joka jäi painamaan mieltäni tämän pentueen hoidon aikana. Nimittäin erittäin huonot käytöstavat omaavat pennunkyselijät. Itse olen reilun kymmenvuotisen kasvattajaurani aikana (ja jo sitä ennen koiranostajana) tottunut toimimaan kasvattajan ja pennunostajan keskinäiseen luottamukselliseen kanssakäymiseen nojaten. On ollut hienoa tutustua pennun tuleviin omistajiin jo hyvissä ajoin, jopa ennen pentujen syntymää, ja saada heistä uusia hyviä luottoystäviä. Omalla kohdallani tämä ”herrasmiessopimuksiin” nojaava toimintapa on aina toiminut ja kaikkien kasvattien omistajien kanssa on vuosien varrella tultu hyvin toimeen eikä riidellä ole tarvinut. Joskus on toki vastaan tullut pennun hankintaa harkitseva, jota olen kehottanut harkitsemaan vielä uudelleen. Tämäkin kuitenkin kaikessa ystävyydessä ja sekä ko. henkilön, että koiran parasta ajatellen. Nyt kuitenkin törmäsin uuteen ilmiöön: pennunkyselijät, jotka ehdottoman-mahdottoman-hyvin innokkaasti kyselevät, soittavat, kirjoittavat ja haluavat ehdottomasti varata tietynlaisen pennun ja mielellään maksaisivat myös varausmaksun näkemättä pentuja ja tapaamatta minua. On mielestäni aivan hyvä ajatus kysellä useammasta pentueesta tietoja, käydä katsomassakin useampaa pesuetta ja vaativa saa ostaja olla. Mutta rehellinen pitäisi myös osata olla. Tätä nykyä ei ole kovin vaikeaa lähettää tekstiviestiä tai lyhyttä sähköpostia, jossa kertoo, että onkin muuttanut mielensä pennun hankinnan suhteen, löytänyt pennun muualta tai lykännyt koko asiaa tulevaisuuteen. Suurin osa pennunkyselijöistä toimiikin näin ja siitä kiitos! Ja pitää muistaa, että kun pentuja tulee katsomaan, se ei todellakaan tarkoita sitä että joku pentu pitäisi valita! Täytyy löytyä ostajaa miellyttävä pentu ja minun täytyy kasvattajana olla sitä mieltä, että se vastaa ostajan toiveita. Nyt kuitenkin olin välillä kaiken pennunhoidollisen hulinan keskellä aika huolissani tilanteesta, jossa teoriassa etukäteistiedusteluja on enemmän kuin pentuja ja joistakin kyselijöistä ei yhtäkkiä kuulukaan mitään. Siinä kun sitten vastaan toisille ei-oota niin huomaankin jonkun hankkineen pennun jo jostakin toisesta pentueesta. Käytännössähän suurin tragedia tässä kohdistuu niihin pentuihin, jotka eivät luovutusiässä pääse siihen ikiomaan loppuelämän kotiinsa. Dalmispennut ovat äärettömän fiksuja, ulospäinsuuntautuneita ja ihmisiin leimautuneita heti luovutusikäisenä. Ne tajuavat, että kaverit pääsee ihmistensä mukana uusiin koteihin ja he aina vain jäävät pentulaatikkoon odottamaan. Kaikilla pennuilla on oikeus saada ne omat ihmisensä luovutusiässä kun leimautumiskausi on tärkeimmässä vaiheessa ja niiden tulee päästä kokemaan elämää pentulaatikon ulkopuolelle. Tämän nämä ajattelemattomat, piittaamattomat, epäkohteliaat pennunkyselijät saavat pahimmillaan aikaiseksi kun pennunhankintaa/hankkimatta jättämistä ei hoideta huolella loppuun. Tälläkin hetkellä meillä on Suomessa äkkilaskemalla parisenkymmentä luovutusikäistä dalmatiankoiranpentua vailla omaa kotia, ovatko nekin tällaisten ”pennunhankkijoiden” uhreja, olisiko niillekin ollut jossain koti odottamassa, mutta kasvattaja kertoi ostajiinsa luottaen niiden olevan jo alustavasti varattuja…?! Mielellään saa siis laittaa kyselyitä, soitella ja tulla käymään, se ei tarkoita että pitäisi sopiva pentu löytää jos ei näin oikeasti ole. Mutta jatkossa toivon hieman parempaa käytöstä sen suhteen, että tiedän kun ostajakandidaatti muuttaa mielensä.

Pahoittelen jo edellistä vuodatusta ihanille F-pentujen uusille kodeille, oli vaan pakko purkaa hieman mieltä joka välillä oli aika pyörällä tilanteen kanssa.

May I represent THE F-team – Saanko esitellä teille F-joukkueemme:

Tallpeak First and Foremost; Matista tuli lopulta Musti ja oma koti löytyi Lahdesta Leilan seurakoirana. Leilalla on kokemusta jo aiemmin kolmesta dalmispojasta eli osaaviin käsiin Musti pääsi koiranelämää elelemään!

Tallpeak Fortune Hunter; Teppo sai kutsumanimekseen Ani ja muutti myöskin Lahteen. Kelojen perheessä on aiemmin koiranvirkaa toimittanut kultainennoutaja Hercules.

Tallpeak Fire Walk With Me; Tuksu pääsi onnekseen eroon nimestään ja sai tilalle pysyvän kutsumanimen Riesa. Riesa muutti niinikään Lahteen, jossa sen perässä saa juosta Meri. Merillä on entuudestaan kokemusta ko. roolista sillä hänen isällään asustaa Riesan eno ja tuleva leikkikaveri Pluto. Riesa on sijoituksessa eli tulee myöhemmin näyttelykehiin.

Tallpeak Flirt With Me; Martina saa jatkossa vastata kun kutsutaan Flirttiä. Flirtin elämästä ei tule puuttumaan menoa ja meininkiä Artjärvellä, jossa sen seurana ovat oma Veeti-isä sekä Kaapo ja Aatos-koirat sekä kaksi pientä ihmislasta äiti-Reetan ja isä- Tanelin lisäksi.

Tallpeak Fast And Famous; Katri-Helenasta tuli Mila ja se pääsi omaan kotiinsa Turkuun Johanna hellään huomaan. Mila on sijoituksessa eli sitä näemme myös näyttelyissä jos kehitys etenee hyvin!

Tallpeak Firestarter: Arto muuntui Pepeksi ja oma koti löytyi Vantaalta Janinan harrastuskaverina.

Tallpeak Fly Me To The Moon; Maikkeli pysyy edelleen Maikkelina, vaikka nimi aika hullunkurinen onkin. Maikkeli muutti takaisin oman Huba-äitinsä hellään huomaan. Siitä huolen pitävät lisäksi Marika, Mira, Miika, Meri, Mariella ja Mikko Jokioisten suunnalla. Maikkelin omistaa edellisten lisäksi myös kasvattaja.

Tallpeak Flashdance sai niinikään pitää nimensä, tosin lyhennettynä. Lady muutti Poriin Tian lenkkikaveriksi, valitettavasti Ladystä meillä ei ole perinteistä ”läksiäiskuvaa” johtuen kasvattajan muistikatkoksesta!

31.12.2011
Vietämme uutta vuotta pentujen kanssa rauhallisissa merkeissä. Toivomme, että suurimmat pommit suunnataan jonne muualle kuin Rintintinlandian päälle. Harmillinen tapa suorastaan tämä suomalaisten suuri innostus juhlistaa kaikkea ilotulittamalla, noin koirien ja ylipäänsä luonnon kannalta. Aikamoinen shokki monelle eläimelle on yhtäkkinen ”sotatila”, joka uutena vuotena vallitsee. Onneksi meillä tämän hetkiset isot koirat eivät korvaansa raketeille lotkauta ja ne ovatkin mainioita malliesimerkkejä pennuille siitä, ettei raketeista tarvitse huolestua tai niitä pelätä. Moni koira kuitenkin saa elämänsä aikana jotain huonoja kokemuksia raketeista ja vuosien myötä alkaa pitää niitä epämiellyttävinä, kannattaakin aina olla tarkkana ja jättää koira pois jos jossakin on luvassa ilotulitusta. Koiran kannalta on parempi olla kotona rauhassa verhot suljettuna ja radio tai muu rauhallinen taustahäly päällä. Vaikuttaisi siltä, että kukaan pennuista ei reagoi rakettien paukkeeseen .

Huomenna ensimmäiset pennut siis lähtevät ”suureen maailmaan” ja hieman haikeana samalla vietetään viimeistä iltaa yhdessä koko porukka. Toisaalta tiedän miten suuri into pennuilla on päästä kiinni omaan elämäänsä ja toivotan niille paljon Onnea koiranelämän mittaiselle matkalle uusien omistajiensa kanssa!

30.12.2011
Tänään pennut pääsivät vielä toiseen, tarkempaan, eläinlääkärintarkastukseen. Tässä tarkistuksessa käytiin läpi jokainen pentu erikseen tutkien niiden silmät, korvat, purenta, turkki ja iho, häntä, napa, sydän ja keuhkot, tassut jne. Jokainen pentu saa tästä itselleen kirjallisen raportin, joka vaaditaan esim. monessa vakuutusyhtiössä. Kaikki pennut olivat täyden kympin tyttöjä ja poikia! Lisäksi saimme postissa pentujen rekisteripaperit. Pennut ovat siis pikkuhiljaa valmiita pakkaamaan laukkunsa ja suuntaaman kohti suurta maailmaa eli sitä omaa elämäänsä. Jotenkin viikot kuluvat hirmuisen nopeasti ja pennut kasvavat ja kehittyvät älyttömällä vauhdilla. Yhtäältä olo on haikea kun pennut jättävät Rintintinlandian taakseen, mutta toisaalta olen hyvin kiitollinen, että niille kaikille löytyi omat hyvät kodit ja toivon, että ne saavat niissä kodeissaan ilahduttaa ihmisiään pitkään terveenä ja rakastettuna perheenjäsenenä. Toivon, että kaikki menee pentujen elämässä hienosti ja ne ovat jokainen löytäneet loppuelämänsä mittaisen kodin. Dalmiksen pennut kehittyvät todella nopeasti ja ovat valtavan vilkkaita, uteliaita ja toimeliaita. Niinpä jo pentujen täyttäessä 6 viikkoa alkaa kasvattaja tuntea olonsa melko riittämättömäksi kun kaikki yhdeksän pentua haluaisivat kiinnittää kaiken huomion itseensä ja jano päästä kokemaan elämää alkaa olla todella suuri. Mielikuvitusta saa todellakin käyttää, että keksii joka päivä useaan otteeseen pennuille uutta mielenkiintoista koettavaa ja tutkittavaa etteivät ne pitkästy. Tästä syystä onkin hyvin tärkeää pennun kehityksen kannalta, että se pääsee mahdollisimman pian luovutusiän jälkeen sinne omaan pysyvään kotiinsa. Mitä enemmän pennulle tavoitellaan asioita opettaa, sitä aiemmin kannattaa opetteleminen aloittaa. Pentu myös leimautuu vahvimmin juuri luovutusiän jälkeisinä viikkoina ja eri toten ainoiksi koiriksi menevien on silloin hyvä päästä opettelemaan elämistä ihmislaumassa koiraporukan sijaan. Meillä uusi vuosi hieman sotkee pentujen lähtemistä, en halua antaa niitä paukuttelun keskelle uuteen kotiinsa ja siksipä ne aikaisintaan muuttavat sunnuntaina 1.1 uusiin koteihinsa.

29.12.2011
Pennut kävivät kuulotestissä eläinsairaala Aistissa Vantaalla. Kuuloista olemme kotikonstein jo saaneet varmuuden, että jokainen pentu kuulee, mutta BAER-testi on ainoa tapa todeta virallisesti, että pentu kuulee. Se on myös ainoa tapa todeta, että kuuleeko pentu molemmilla korvilla vai vain toisella. Käytännön tasolla pennun elämään ei vaikuta missään vaiheessa se, että se kuulee vain toisella korvalla verrattuna molemminpuolisesti kuulevaan. Jalostuksellisesti sen sijaan on arvokasta tietää, jos koira kuulee vain toisella korvalla, jotta osataan yhdistää se molemmilla korvilla kuulevaan. Testaamattomista koirista ei pysty kukaan tietämään ja meininki onkin siis täysin arpapeliä.
Tulokset testistä olivat tosi hyvät, vain yksi pennuistamme kuulee vain yhdellä korvalla ja kaikki muut molemmilla korvilla. Tässä tulokset ja pentujen viralliset nimet:

  • Tallpeak First and Foremost ”Matti” +/+
  • Tallpeak Fortune Hunter ”Teppo” +/+
  • Tallpeak Fire Walk With Me ”Tuksu” -/+
  • Tallpeak Flirt With Me ”Martina” +/+
  • Tallpeak Firestarter ” Arto” +/+
  • Tallpeak Fast and Famous +/+
  • Tallpeak For Goodness Sake ” Petri” +/+
  • Tallpeak Fly Me To The Moon ” Maikkeli” +/+
  • Tallpeak Flashdance ” Lady” +/+

Samalla eläinlääkäri suoritti pennuille yleisen terveystarkastuksen ja totesi ne terveeksi.

27.12.2011
Pentujen viralliset nimet on nyt päätetty ja ne on jokaiselle pennulle mikrosirulla vahvistettu:
Pennuista kiinnostuneet ovat myös käyneet tutustumassa livenä lapsosiin ja koiranhankintaa harkitsevat ovat päässeet tekemään jo omat valintansa. ;ukaansa kaikki pennun hankintaa harkitsevat ovat saaneet laatimani pennun hoito-, ruokinta ja koulutusohjeet, jotka ovat tässä vuosien varrella laajentuneet lähes 40-sivuikseksi opukseksi. Tuo onkin toivon mukaan hyvä käsikirja kun uusi perheenjäsen kotiutuu! Itse uskon, että ohjeet tulee paremmin luettua ja niistä syntyy enemmän keskustelua kun ne saa käteensä jo harkintavaiheessa eikä vasta sitten kun pentu haetaan uuteen kotiin. Useinkaan aikaa ja jaksamista ohjeiden lukemiseen ei siinä vaiheessa enää löydy kun uusi perheenjäsen viipottaa pitkin huushollia.

Vahvistumatta on vielä muutaman pennun osalta se oma koti, Katri-Helena erityisesti vielä odottelee sopivan aktiivisen uuden omistajan vierailua. Katri-Helena on vilkas ja pirteä sekä varsin ketterä pentu. Se on kooltaan pienehkö ja luustoltaan aika kevyt eikä varmastikaan kasva mitenkään isokokoiseksi.

Pennuilla on edessään jännittäviä päiviä, lähipäivinä ne pääsevät tutustumaan omiin tuleviin perheisiinsä, viettämään joulua ja välipäivinä ohjelmassa on tunnistusmerkintöjen (mikrosirujen) laittamista, kuulotestiä, eläinlääkärintarkastusta ja lisää ihmisvieraita!

18.12.2011
Onnellisena ja ylpeänä Veeti-isukistaan pennut voivat tänään juhlistaa uusinta titteliä suvussa. Isäkoira on niittänyt menestystä osallistumalla Vilnassa kansainväliseen koiranäyttelyyn ja saavuttamalla Kansainvälisen muotovalion arvon (*FCI vahvistusta vailla)! Onnittelemme lämpimästi Veetiä ja Reettaa!

17.12.2011
Pentulaatikossa on tapahtunut kovasti edistystä ja samalla pentulaatikon ulkopuolella on pitänyt sen verran kiirusta, että pentukuulumisten päivittäminen on jäänyt hieman vähemmälle. Pahoittelut kaikille uteliaille pienestä uutispimennosta. Kaikki on kuitenkin edelleen hyvin ja alustavasti pennuille on olemassa omat kodit, toki muutokset ovat vielä mahdollisia.

Pennut ovat saaneet matokuurit ja vaihtaneet jo ruokansa Puppy Startista Eukanuba Large Breed-puppyyn, jota toivon, että ne syövät koko kasvuaikansa. Ruoka maistuu jo erittäin hyvin ja äidin läsnäolo sekä maitobaarivierailut ovat vähentyneet selvästi. Tässä alla pennut vihdoin esittäytyvät jokainen omassa ”passikuvassaan”, viralliset nimet ovat jo aika hyvällä mallilla, mutta vielä emme niitä julkaise…

Ja epävirallisempia otoksia viime ajoilta tarjoaa taas blogissaan Liinua, klikkaa tästä!

7.12.2011
Pentulaatikossa edelleen kaikki hyvin. Pennut todella alkavat olla jo yksilöllisiä kuten kuvistakin näkee niin ne pystyy jo erottamaan toisistaan. Vielä ne ovat kuitenkin varsin pieniä tattisia ja keskimääräinen hereillä olemisaika sisältää pissalla käynnin ja syömisen. Varsinaista katsottavaa niissä ei hirmuisesti vielä ole. Koko ajan kuitenkin kehitystä tapahtuu ja kun mennään aikaa reilu viikko eteenpäin niin pennut alkavat vaatimaan jo kovastikin huomioita ihmisiltä ja leikkimään paljon keskenään. Liinu käväisi pikaisesti filmaamassa pentuja uudelleen ja kuvat nähtävissä blogissa.

6.12.2011
Pentulaatikossa vietettiin itsenäisyyspäivää. Ohjelmassa jo totuttu tuttu ja turvallinen tarjoilu Huba-maitoa sekä Puppy Start-nappulaa. Ja hyvin maistui. Koirathan eivät syö nautiskellakseen ruuasta kuten me ihmiset vaan saadakseen energiaa. Tästä syystä on koiran (varsinkin pennun) etu, että ruokavalio pysyy mahdollisimman samanlaisena jolloin koiran elimistö saa ravinnosta irti eniten ja sen kokonaisvaltainen terveys pysyy hyvänä. Jatkossakin kannattaa pitää pentujen ruokavalio totutussa (toki pieniä tuunauksia voi aina harrastaa) mikäli se hyvin koiralle kaikilta osin sopii. Jos koiralle kokoajan tarjotaan erilaista tai epäsopivaa ruokaa joka saa sen vatsan voimaan huonosti, saadaan taatusti aikaiseksi monenlaisia terveysongelmia. Kasvavilla koirilla luuston ja nivelten kasvuhäiriöt aiheutuvat usein siitä, ettei koiran elimistö pysty imeyttämään kaikkia ravintoaineita sopivassa suhteessa. Sama syy on taustalla monesti erilaisten iho-ongelmien suhteen. Niinpä itse toivon, että pentujen kanssa noudatetaan mukaan antamiani ruokintaohjeita.
Noin muutoin alamme olla aika varmoja siitä, että kaikki pennut kuulevat ja näyttäisi myöskin siltä, että niiden silmät ovat toivottua ruskeaa väriä! Tänään yritimme ottaa pennuista ensimmäisiä esittelykuvia, mutta kuvattavat ovat jo varsin nopeita käänteissään ja niinpä kaikkien osalta valitulla kameralla ei pysytty ihan ”tilanteen tasalla”. Varsinaisia seisotuspönötyksiä enempi ulkonäöstä kiinnostuneita varten esittelemme myöhemmässä vaiheessa. Tässä kuitenkin parhaiten hommasta jujun saaneen Michaelin tyylinäyte:

Kaikista pennuista pyrimme kuitenkin saamaan jonkinlaisen ”passikuvan”, että voimme esitellä heidät suurelle yleisölle ensimmäistä kertaa. Tässä on siis kooste pojista ja tytöistä. Aika erinäköisiä ovat jo siis kaikki pennut ja pikkuhiljaa alkaa persoonallisuudet erottua porukasta. Joukossa on selkeästi rauhallisempia köllöttelijöitä, mutta muutama neitokainen on melkoinen vuorikiipeilyakrobaatti ja varsinainen vauhtimimmi.

Pikkuhiljaa alamme valmistautua esittelemään pentuja mahdollisille uusille kodeilleen ja myös kaikki muut pennuista kiinnostuneet ovat tervetulleita katsomaan ja tutustumaan pentuihin. Mitä enemmän pennut tapaavat uusia, erilaisia ihmisiä, sitä sosiaalisempia ja mukavampia lemmikeitä niistä tulee. Toivomme siis, että mahdollisimman moni pääsee tervehtimään pentuja! Koska kuitenkin haluamme keskittyä myös pentujen jokapäiväisiin hoitotoimenpiteisiin, toivomme että kaikki tulijat sopivat etukäteen tulostaan. Toivomme myös, että samalla kertaa katsojia ei olisi ihan ”tuvan täydelta”, jotta ehdimme myös keskustella kaikkien kävijöiden kanssa. Ensimmäiset katsojat voivat tulla 12.12 pentujen täytettyä 4-viikkoa. Olemme kotosalla pentujen hoidon lumoissa koko joulunajan, jolloin sopii tulla käymään myöskin!

Oletamme myös tässä vaiheessa, että kaikki ennen pentujen syntymää pennuista kiinnostuneet ovat ilmoittautuneet mikäli edelleen ovat kiinnostuneita ja näin ollen VAPAANA ON ainakin yksi narttu ja kaksi urosta.

27.11.2011
Pentujen kehitys on jatkunut vauhdikkaasti ja tuntuu, että koko ajan tapahtuu uusia asioita. Pennut ovat jo joitakin päiviä ottaneet haparoivia askeleita, rohkeimmat jopa juosten. Erityistä mielenkiintoa tämä aiheuttaa siksi, että silmät ovat auenneet vasta justikään eli ensiaskelet otettiin täysin sokkona! Nyt on kaikilla jo silmät auki ja suurta maailmaa ihmetellään silmät sirrillään. Vielä on liian aikaista tehdä varmoja havaintoja silmien väristä, ihan kuin ihmisillä on koiranpennuillakin alussa silmien väri hyvin tummansinertävä ja lopullinen väri paljastuu jonkin ajan kuluessa. Pennut jo ääntelevät myöskin, murisevat toisilleen, haukahtelevat ja osa jopa ulvoo…

Pentujen väritykset alkavat tarkemmin olla näkösällä ja kaikki tyttöset ovat olleet jonossa aika kärkijoukoissa kun pilkkuja on jaettu. Mitään blondeja eivät nimistään huolimatta ole edes Tuksu ja KatriHelena. Pojilla sen sijaan värit ovat osuneet paremmin ”värikarttaan” noin näyttelymielessä, niinpä tarjolla olisi kenties jopa näyttelyihin soveltuva poikapentu jollekin kiinnostuneelle?! Toki täytyy aina muistaa, että dalmisten väritys ei ole oikeastaan koskaan valmis vaan pentulaatikossa nähtävät pilkut voivat saada vielä merkittävää lisäystä ensimmäisen elinvuoden aikana, pilkut voivat kasvaa kokoaan koiran kasvaessa jolloin kokonaisvaikutelma muuttuu tummemmaksi tai turkkiin voi tulla niin sanottuja tiksejä eli pikkupilkkuja varsinaisten täplien sekaan. Useimmilla koirilla lisäksi vanhuudessa alkaa vielä kertaalleen värin muuttuminen, toisilla alkaa ihosta nousta esiin lisää pigmenttiä ja osa taas arvokkaasti harmaantuu.

Tänään pennut söivät myös ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa. Haluamme panostaa pentujen ja emän hyvinvointii ja olemme valinneet jo useita vuosia sitten koiriemme ruuaksi Eukanuba-koirantäysravinnot. Sarjasta löytyy Puppy Start-tuote, joka on suunniteltu juuri pienten pentujen herkkää vatsaa ja ruuansulatusta ajatellen ja antaa pennun elämälle parhaan mahdollisen alun totuttamalla sen hellävaraisesti kiinteään ruokaan jolloin vältytään kaikenlaisilta pennuille tavallisilta vatsaongelmilta, kuten ummetus tai ripuli. Kun pennun vatsa pääsee totuttelemaan kiinteään ravintoon ruualla, joka vastaa proteiini- ja rasvapitoisuudeltaan emän maitoa, se saa pehmeän laskun maidosta kiinteään ravintoon ja ruuansulatus alkaa toimia optimaalisesti. Näin ollen varmistamme kaikkien ravintoaineiden imeytymisen ja vältämme myöhemmin ilmeneviä luuston ja nivelten kasvuhäiriöitä puutteellisen ravinteiden imeytymisen johdosta ja toisaalta ennaltaehkäisemme aikuisiän iho-ongelmia, jotka koirilla yleensä johtuvat immuunivasteen heikkoudesta (jota sitäkin voi aiheuttaa ruuansulatusongelmat). Ihan kuin meillä ihmisilläkin niin koirillakin terveys ja hyvinvointi lähtevät kaikki vatsan ja suoliston oikeasta toiminnasta. Niinpä pennut saivat tänään jokainen maistella yhden nappulan Puppy Starttia ja huomenna ohjelmassa on kaksi kokonaista nappulaa. Siitä annosta pikkuhiljaa lisäillään, jotta saadaan pentujen ruokavalioon myös lihapitoista täysravintoa emän maidon rinnalle.

Pennuilla on nyt myös VAKUUTUS, pennut on vakuutettu Tapiolan pentuevakuutuksella, joka korvaa reiluun kahteen ikävuoteen mennessä ilmenevät piilevät viat. Jos siis pennussa on joku sellainen vika, mitä ei virallisesssa eläinlääkärintarkastuksessa ennen pennun luovutusta huomata ja mikä ei ole johtunut uuden omistajan tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ruokinnan, hoidon tai liikunnan suhteen niin vakuutusta voidaan käyttää koiran eläinlääkärihoitokuluissa tai pahimmassa tapauksessa siitä palautuu koiran hinta kokonaisuudessaan. Tämä vakuutus ei kuitenkaan missään nimessä poista tarvetta jokaiselle koiralle erikseen uudessa kodissa otettavalta vakuutukselta. Pentuevakuutus ei siis korvaa onnettomuuksien tai tavallisten akuuttien sairastumisten (kuten esim. korvatulehdus) kuluja. Itse suosittelen vähintäänkin eläinlääkärikuluvakuutusta tapaturmien tai sairastumisten varalle sekä vastuuvakuutusta sen varalle, että koira aiheuttaa kolmannelle osapuolelle vahinkoa. Käytännössä eniten kokemusta ja joustavinta toimintaa eläinvakuutusten saralla on Tapiola-ryhmällä, heidän vakuutustensa haltijat säästyvät paljolta paperityöltä kun korvauksen saa suoraan eläinlääkäriasemalla eikä jälkikäteen tarvitse postitella hakemuksia ja selvityksiä. Vakuutustarjousta kannattaa kysellä myös siitä vakuutusyhtiöstä missä omat auto-/koti/henkilökohtaiset vakuutukset ovat, usein keskittämisellä voi olla edullinen vaikutus hintaan. Kannattaa kuitenkin samalla lukea ne vakuutusehdot ja ne ”pienet präntit” ettei tule yllätyksiä sen suhteen ettei vakuutus lopulta korvaakaan mitään kun vahinko sattuu. Kannattaa siis pohtia näitäkin asioita jo ennen pennun hankintaa ja muistaa, että niitä yllättäviä kuluja saattaa ihan sen koiranpidon perussetin lisäksi tulla. Ilmainen harrastus ei koiraharrastuskaan ole ja arvokkaan pennun hankinnan jälkeen ei kannata säästellä sen hoidossa, ruokinnassa ja koulutuksessa; tavoitteenahan on kuitenkin terve, hyvinvoiva ja miellyttävä perheenjäsen toivottavasti reilusti yli kymmeneksi vuodeksi!

26.11.2011
Pentuja kävi kuvailemassa kunnon kamerakalustolla (ja kuvaustaidoilla) Karoliina Kärkkäinen, kuvia pääset ihastelemaan Liinun blogissa. Blogista löydät yhteystiedot mikäli haluat kuvia omista koiristasi tai tarvitset kuvaajaa johonkin muuhun tärkeään tilanteeseen 😉 KIITOS Liinu näistä ja tervetuloa uudelleen kun pennut hieman kasvavat!

Pennuilla edessä eka manikyyri, tätä suoritetaan sitten ahkerasti muutaman päivän välein pentulaatikossa, jotta pennut tottuvat käsittelyyn ja niille kehittyy hyvät, tiiviit ”kissantassut” kun kynnet eivät ole liian pitkät. Jatkossa omissa kodeissaan pennuilta pitäisi leikata kynnet kerran viikossa.

23.11.2011
Miten niin ollaan hätähousuja ja yli-innokkaita?! Sattuipa sopivasti vain silmään pentusille sopivat pannat ja niinpä nekin on nyt jo heidän ”matkalaukkuihinsa” hankittuna odottamaan vuoden vaihteessa koittavaa luovutuspäivää. Pojille on varattuna miehekkäät mustat pannat kultaisilla soljilla ja tyttösille kauniit beiget timanttipannat(tietenkin!). Muutama poikapentu nyt ainakin vielä etsiskelee sopivaa hyvää kotia!

Katri-Helena on jo kovin atleettinen neito, suunta aina ylöspäin!

22.11.2011
Edelleenkin pentulaatikossa kaikki hyvin! Isoimmat pennut alkavat jo kolkutella 1 kilon rajapyykkiä painossaan ja pienemmätkin ovat aivan optimaalisissa painokäyrissä. Äidille ruoka maistuu erityisen hyvin, ihmeellistä ottaen huomioon, että Huba on aina ollut varsin tarkka itse säännöstelemään ruokamääriään ettei ”kasva ulos missinmitoista”. Sivuoireena tästä ruokahalun merkittävästä kasvusta ja sen kohdistumisesta erittäin energiapitoiseen Puppy Start-muonaan on sellainen keskivaikea kaasuttelutaipumus, äiskä kun syö sen verran isoja määriä ettei ruoka ihan täydellisesti ehdi sulaa ja vatsa toimii ylikierroksilla. Toivomme, että tämä pikkuhiljaa alkaa helpottumaan, ellei niin käy niin varaamme teille pennunkatsojille kaasunaamarit kun tulette kylään 😉 Tässä kohdassa kuitenkin tärkeintä on, että maitoa riittää ja se on mahdollisimman rasvaista ja ravintorikasta eli olemme valmiit kestämään pienet epämukavuudet sen vuoksi.

Mukavasti tuntuu olevan tarjolla kivan kuuloisia koteja pennuille, joskin maltti on valttia. Pikkuhiljaa alkaa tässä vaiheessa pennuille pilkut ilmestymään turkkiin ja näemme minkälaisia värityksiä saamme. Kohtapuoliin alamme myös testailla pentuja kuulemisen suhteen, se on aina kasvattajalle varsin tärkeä ja jossain määrin vaativa paikka. Niin kovasti toivomme, että kasvattajan roolin ikävä puoli ei tämän pentueen kohdalla tule eteen ( eli siis ettei olisi kuuroja pentuja). Ihan viimeisimmän varmistuksen näistä omista havainnoistamme käymme kyllä hakemassa vielä virallisesta BAER-testistä kun pennuilla on siihen riittävästi ikää, näin voi pennunostaja olla aivan varma että pentu kuulee ( vaikka ei välttämättä aina sitten uhmäiässään kuuntele kaikkia käskyjä…). Tässä lähiaikoina pentujen silmät alkavat myös aueta ja sieltä selviää, että kaikilla on oikean väriset eli ruskeat silmät. Joku ihme etiäistunne minulla on siitä, että jollain pennulla saattaisi olla sininen silmä. Sehän on mahdollista, että pennulla on molemmat silmät siniset, vain toinen silmä tai osa toisesta silmästä. Pentua itseään tuo ei haittaa yhtään, mutta jalostukseen tai näyttelyyn ei sinisen silmän kanssa ole asiaa. Näitä asioita tarkasteltaessa tarkkailemme samalla pentuja myös sillä silmällä, että millainen yksilöllinen luonne niille alkaa kehittyä. Näin toivomme, että osaamme sitten valita oikeat pennut oikeille omistajille. Tässä kohdassa siis täytyy vain malttaa puolin ja toisin odotella (edelleen) ennenkuin tiedetään löytyykö juuri sopivia pentuja niitä kyselleille. Asioiden kehittyminen ottaa oman aikansa ja niitä ei vain voi hoputtaa. Yllättävän nopeasti sitten siinä viiden viikon hujakoilla alkavat palaset loksahdella paikoilleen ja alkaa hahmottumaan, että kuka on kuka ja kenen pennunostajan toiveisiin sopiva koira hänestä voisikaan tulla!

17.11.2011
Huba ja pentuset voivat oikein hyvin. Kaikki pennut kasvavat ja ovat erittäin pirteitä. Äidille maistuu ruoka mainiosti ja elämä hymyilee pentulaatikossa. Jotta tämä jatkuisi mahdollisimman pitkään toivomme, että pentujen uudet omistajat malttavat mielensä ja odottavat pentujen kasvavan ja kehittyvän kaikessa rauhassa ennenkuin niitä pääsee livenä katsomaan. Viime aikoina on valitettavasti koiramaisessa lintukodossamme Suomessakin liikkunut varsin runsaasti erilaisia ikäviä viruksia, jotka ovat pienille koiranpennuille erittäin vaarallisia. Me ihmiset voimme tietämättämme ja ilman tarkoitusta tuoda kengissämme, käsissämme tai tavaroissamme tuollaisen viruksen pentulaatikkoon ja ikävimmissä tapauksissa pentueesta ei ole jäänyt henkiin yhtään pentua. Tästä syystä haluamme varmistaa, että näillä pennuilla on mahdollisimman turvalliset oltavat näiltä osin ja näin ollen Huba-äiti välttelee kaikkia vieraita koirakontakteja ja pentujen kanssa on tekemisissä vain rajoitettu ihmisjoukko niiden ensimmäisten elinviikkojen ajan. Samalla haluamme taata äiti-Huballe pentujenhoitorauhan, joka on yksi tae pentujen tasapainoisesta luonteesta ja hyvästä hermorakenteesta myöhemmällä iällä. Stressaantuneen ja hermostuneen äiti-koiran pennut saavat stressihormooniannoksensa jo äidin maidossa ja ikävä kyllä niistä on hyvin vaikea saada rauhallisia ja mukavia perhekoiria jatkossakaan. Näinpä Huba saa keskittyä pentujen hoitoon totutussa ympäristössä lapsiperheen hulinan keskellä ja samalla pennut tottuvat äidin esimerkin avulla elämiseen ihmisten parissa.

Toivomme silti, että kaikki jotka olette aiemmin olleet yhteyksissä koskien pentuja olisitte nyt uudelleen yhteydessä. Tässä vaiheessa aletaan kartoittaa pentujen luonnetta, ulkoista olemusta ja mätsäilemään sitä sitten tarjolla olevien perheiden toivomuksiin. Näin ollen saamme räätälöityä sopivan koiran sopivaan kotiin! Kun sitten aikanaan tulette katsomaan pentuja, saatte itse päättää mikä pennuista miellyttää ja onko meidän ajatuksemme juuri teidän toiveenne täyttävästä pennusta osunut oikeaan. Tällä ensivierailulla saatte sitten mukaanne laajan kirjoittamani ohjekirjan uudelle dalmatiankoiranpennunomistajalle. Kun olette sen lukaisseet ja miettineet vielä asiaa yön tai parin yli, päätetään sitten yhdessä löytyykö sopiva pentu teille tästä pesueesta ja tuossa vaiheessa ”lukitaan vastaus” eli varataan juuri SE pentu teille! Kun molemmissa päissä eli teidän kotona ja meillä pentulaatikon reunalla pohditaan asiaa riittävällä ajan käytöllä ja monista näkökulmista niin yleensä lopputuloksena on tyytyväinen koiranomistaja ja iloinen, onnellinen koira omassa kodissaan. Ja omasta näkökulmastani voin suoriutua raskaasta pentujen luovutuksesta hieman kevyemmin sydämin kun tiedän suurella todennäköisyydellä, että kyseessä on harkittu päätös ja loppuelämän koti kasvatilleni!

Etsimme myös SIJOITUSKOTIA (lue lisää sijoituskoirat osiosta) yhdelle tai kahdelle pennulle tästä pentueesta, jos siis kiinnostut sijoituskoirasta, ota yhteyttä! Ensimmäistä koiraa ottavan toivon olevan kohtuullisen läheltä Espoota, jos kuitenkin olet aktiivinen ja innokas jo hieman kokemusta koirista omaava niin asuinpaikka ei ole este sijoitukselle.

12.11.2011
Huban ja Veetin pennut syntyivät. Kaikkiaan syntyi yhdeksän pentua, joista viisi on poikaa ja neljä tyttöä. Kaikki pennut ovat mustapilkkuisia ja yksi tytöistä on värivirheellinen eli sillä on korvassa jo iso läikkä mustaa väriä. Synnytys meni todella mallikkaasti ja Huba hoitaa pentuja suurella antaumuksella. Pennut nimesimme alustavasti julkkisten mukaan ketä he muistuttivat syntyessään, laatikossa mylläävät siis peräkkäin syntynyt veljeskaksikko Matti ja Teppo. Heidän jälkeensä maailmaan tupsahti näyttävästi Tuksu, jota tietenkin seurasi Arto. Pienen luovan tauon jälkeen äänekkäästi laatikkoon tupsahti Martina.Tämän jälkeen pesueen pienin neitokainen vienosti liittyi joukkoon, nimekseen se sai Katri-Helena. Sitten tultiinkin aikamoisella rytinällä, asialla Petri Nygård. Taas oli ohjelmassa pieni tauko synnytyksessä ja perä edellä varsin sulavaliikkeisesti seurueeseen liittyi Michael Jackson. Viimeistä neitoa saatiinkin odotella taas tovi, lopulta tupsahti pesueen kuopus mustakorvainen Lady Gagga. Kaikki pennut ovat tasakokoisia, pienimmänkin yltäessä 400gr syntymäpainoon. Meillä voidaan siis varsin hyvin ja seurataan pentujen mupellusta ja Huban lastenhoitoa hyvällä mielellä! (kuvia tulossa)

Nämä nimethän ovat vain ”työnimiä” pentulaatikkoajaksi, jotta tiedämme kenestä kulloinkin puhumme. Viralliset nimet julkistamme myöhemmin ja jokaisen pennun omistaja saa tietenkin aikanaan keksiä pennulleen oman, itselleen mieluisan nimen.

4.11.2011
Huba sai pentulaatikon ja alkaa opettelemaan siellä köllöttelyä. Ensin kaveriksi tuli muutama pehmolelu, joilla voi harjoitella jo hieman…

2.11.2011
Huban viimeinen tiineysviikko on menossa ja vatsa on kasvanut aikamoisiin mittasuhteisiin. Tulossa on siis varmasti pentuja, joskaan mitään ihan megasuurta pesuetta emme odottele. Ultrassahan näkyi vain kaksi pupsikkaa, joskin nekin aika hyvässä piilossa.

Vauhdikasta puuhaa tuo pentujen tekeminen…

10.9.2011
Huban ja Veetin treffit oli sovittu tälle päivälle, kauniin aurinkoiselle syyslauantaille. Ja taas kerran hurautimme ”pienen road tripin” tavoitteena edetä koirankasvatuksessa. Espoosta lähti aamulla liikkeelle kasvattajan lisäksi hyväksi havaittu ”kenneltyttö” Maarika ja sitten kurvattiin ensietappina kohti Jokioista. Siellä odottamassa olivat jo tuleva äiti-koira Huba, joka oli asiaankuuluvan innokas matkaaja ja omistajansa Marika, joka lopulta muutamien käänteiden jälkeen pääsi myöskin matkalle mukaan. Varsinaista tyttöenergiaa uhkuva kuljetus meinasi tosin tyssätä heti alkuunsa kun Forssan ohitettuamme meinasimme saada kohtalaisen kokoisen peuran konepellin koristeeksi, ja keskellä kirkasta päivää! No, emmepä antaneet läheltäpiti-tilanteen kauaa pilata tunnelmaa vaan elättelimme toiveita sen hyvää onnea tuovista vaikutuksista. Samalle saimme toki uusia ideioita koko matkan käynnissä olleeseen nimigeneraattoriimme. Voisiko joku pennuista saada nimensä tuon matkan tekoon osallistuneen peuran mukaan…?!

Lopulta pääsimme kuitenkin perille Artjärvelle, jossa tokikin suoritimme aikamoista korttelirallia peltojen keskellä viimeisen kilometrin matkalla. Kuka sitä nyt haluaisi suoraan perille osata, siksihän meillä on navigaattorit, että tulee lähiseudut kohteessa tutuksi kun ei sitä lopullista osoitetta meinaa millään löytyä! Perillä meitä olikin odottamassa innokas sulhanen, jonka suhtautuminen morsioon jännitti varmasti eniten omistajia sillä olihan kyseessä Veetin ensimmäinen ”tyttöystävä”. Vaikutti siltä, että omistaja Reettaa jännitti tulossa oleva ”suoritus” enemmän kuin itse sulhasta… Pariskunta löysi yhteisen sävelen varsin helposti heti ensinäkemältä ja totesimmekin, että nuori pari suorittakoot asiaankuuluvat kosiomenot hyppien, pomppien, tönien, laukaten ja niin eespäin. Kaikenlaisia muuveja tuntui kuuluvan tuohon pariskunnan kosiomenoon, mutta me ihmiset saimme vain nauttia auringon lämmöstä ja odotella tilanteen kehittymistä. Eipä siinä kauaa tarvinnut odotella kun herrasväki päätti pistää niitä pentuja tulemaan niinkuin puhetta oli. Astutus sujui varsin mallikkaasti ja helposti. Tämä kertoo ainakin siitä, että ajoitus lienee ainakin juuri nappiin osunut, jotenka ennuste tulevaan on näin ollen erinomainen ( kasvattajan omasta ja asiantuntijaraadin mielestä ainakin).
Virallisten paperitöiden ja kahvittelun jälkeen pääsi naisenergiaa puhkuva autolastimme jatkamaan matkaa muutamien pakollisten turistietappien (shoppailu ja ruokailu) jälkeen Jokioisten kautta Espooseen. Nyt vaan jäädään odottamaan Huban vatsan kasvamista.

Niin, ja tietenkin odotellaan myös niiden mukavien kotitarjokkaiden löytymistä tuleville pennuille. Etsinnässä olisi ennenmuuta kodit, joissa koiranhankintaa on harkittu jo jonkin aikaa. Tämä siksi, että silloin yleensä sitoutuminen koiraan on pitkäaikaista. Kasvattajana arvostan korkealle kaiken aktiivisuuden harrastaa koirien kanssa, mutta silti se mieli lepää parhaiten kun tietää joka ikisen kasvattinsa elävän hyvässä perheessä tykättynä perheenjäsenenä. Toivottavasti siis kiinnostuneita mukavia ihmisiä löytyy näille tuleville sydämen- ja sohvanvaltaajille!

Ai niin, ja niitä hyviä F-kirjaimella alkavia nimiä saa ehdotella! Asiantuntijaryhmämme automietinnät eivät liene loppujen lopuksi ihan julkaisukelpoisia…

31.8.2011
Huban juoksu on alkanut!