Koiraharrastukseni sain perinnöksi varhaislapsuuteni parhaan ystävän äidiltä, naapurin kennelissä vilisti tuolloin tiibetinspanieleita ja cairnterriereitä. Näistä pienistä roduista ja intohimosta koiranäyttelyihin jatkoin sitten eri rotuihin tutustumista. Kiersin näyttelyissä useiden eri ihmisten ja eri rotuisten koirien kanssa.

Oman koiran hankkiminen oli ajankohtaista muutettuani allergisen perheeni luota oman katon alle. Tällöin rotuvalintani osui osittain omaksi yllätykseksenikin dalmatiankoiraan. Enkä osannut arvatakaan, kuinka totaalisesti tämä rotu tulisi sydämeni viemään. Olen jo varmasti ollut useita vuosia kunnollisten dalmisihmisten tapaan ”sisäpuolelta itsekin täysin pilkullinen”.

Ensimmäiseksi omaksi koirakseni sattui todellinen lottovoitto: koeputkidalmis Allu (Doh hill’s Adventurer), joka on kiistatta elämäni koira! Allun kanssa olemme kierrelleet yhdessä koiranäyttelytantereita jo useissa eri maissa. Saavutettuna on kansainvälisen muotovalion sekä Suomen, Ruotsin ja Norjan valionarvot. Ja tietysti kaikki ne mukavat muistot, joita lähes 15-vuotisen yhteisen taipaleen aikana ehti kertyä…. Näyttelyiden lomassa Allu ehti myös seurustella mukavien dalmisneitojen kanssa ja pentueita on 6 kpl, joissa yhteensä 60 jälkeläistä. Ilokseni tarjolla on ollut tasokkaita narttuja ja voin vielä todeta Allun osoittautuneen arvokkaaksi jalostuskoiraksi; se on tuottanut useita itseään parempia jälkeläisiä. Suomesta taitaa löytyä jo lapsen-lapsen-lapsiakin!

Allun pentueista on minulle vuosien varrella tullut muutamia sijoituskoiria, joista osa on jo nyt omien omistajiensa nimissä. Sijoituskoiriani ovat olleet mm. Seven Secret’s Ace Of Base, Fin Mva Varius Bestseller, Fin & S & Est Mva, JMV-03 Titara’s Nota Bene. Tällä hetkellä yhteisomistuksessa minulla on Allun tyttären-tyttären-tytär eläkeläisrouva Smailihain Classicco sekä niinikään jo eläkeläinen belgiantuontinarttu Heili Per Makuli, tuoreemmista koirista LUA-narttu Lanacos First Lady jota kenties tulevaisuudessa tulen käyttämään jalostukseen. Omista pentueista sijoituksessa on omissa ihanissa perheissään useita uroksia ja narttuja molemmista roduista ja nämä pääsevät toivottavasti joskus jokainen jatkamaan Tallpeak-Kennelin tarinaa jos vain luonteeltaan ja terveydeltään osoittautuvat suvun jatkamisen arvoisiksi.

Innokas koiranäyttelyharrastukseni on aiheuttanut koiraihmisten perinteisen ahneuden ja alusta asti olen haaveillut toisen koiran hankkimisesta. Olen kuitenkin aika selkeästi ”uroskoira”-ihminen, enkä voisi kuvitella tässä elämän vaiheessa ottavani kotiin narttukoiraa. Niinpä usean vuoden mietinnän ja etsinnän tuloksena seuraksemme saapui kesäkuussa 1999 pieni beaglemies Patu (V-01 Daragoj Golden Years). Patu tuotti meille paljon iloa ja osoittautui mitä mainioimmaksi ”maskottikoiraksi”. Patu myös saavutti kunniaa sekä itselleen, kasvattajalleen, että omistajalleen menestymällä näyttelyissä sekä kotimaassa, että ulkomailla aina ryhmävoittoihin asti. Valitettavasti Patu jätti meidät yllättäen vain 9-vuotiaana kesäkuussa 2008. Patu lähti niinkuin kaikki hyvät koirat ansaitsisivat päästä lähtemään; lenkkarit jalassa matkalla metsälenkille.Beaglet sopivat sosiaalisena ja reippaana rotuna erinomaisesti dalmatiankoirien seuraan. Sittemmin meille on muuttanut myös toinen beagle Daragoj Red Sox eli Tango. Maailman lempeimmän luonteen omaava ”Iso-T” on pääasiassa toimittanut harrastuskoiran virkaa muualla kuin näyttelykehissä johtuen suuresta koostaan. Sijoituksessa minulla oli Patun tyttären-tytär PMV-05, JV-04 Sendarin Peregrina eli Lara, joka saavutti ilahduttavaa menestystä näyttelykehissä ja Larasta alkoikin beaglekasvatustyöni. Tällä hetkellä sijoituksessa on omia kasvattejani jo kolmannessa polvessa.

Kasvatustyöni aloitin vuonna 2000 sijoitusnartustani Marnellin Et Cetera ( i. Multi CH Retma Paparazzi e. Multi CH Varius Aqua Marina) astuttamalla sen omalla Dohhill’s Adventurer:lla. Pentueessa on 12 pentua, joista löytyy myös kaksi Suomen Muotovaliota ja 1 kaksinkertainen sertivoittaja sekä muutama SA:lla/KP:lla palkittu koira. Täysin tyytyväinen en tähän ensimmäiseen pentueeseeni kaikilta osin ole, joten kasvatustyö jatkui hieman eri linjasta.

Ensimmäinen beaglepentue syntyi vuonna 2006. Pentueen emä on Lara ja isäksi valitsin Suomessa jalostuslainassa olleen Tanskassa kasvatetun puolalaisuroksen Ob-La-Di’s Appearance of Emmetin, jonka liikkeisiin ja ryhtiin ihastuin Euroopan Voittajanäyttelyssä sen nähtyäni. Pentueessa oli kolme narttua, joista valitettavasti ensimmäinen kuoli synnytyksessä juututtuaan liian pitkäksi aikaa synnytyskanavaan. Pentulaatikkoon jäi näin ollen mylläämään kaksi sisarusta; Hansu ja Pirre. Sittemmin molemmat tyttöset pääsivät muuttamaan omiin koteihinsa ja saivat nimikseen Kiri ja Viivi. Näyttelymenestys sekä tyttöjen terveys ovat tähän mennessä antaneet viitteitä siitä, että molemmilla voisi olla arvoa jalostuskoirana ja ne pääsivätkin kumpikin vuorollan jatkamaan Tallpeak-tarinaa. Nyt jalostusvuorossa ovat jo kolmannessa polvessa omaa kasvatustyötäni olevat nartut.

Toinen dalmatiankoirapentue syntyi samassa kuussa, jossa ensimmäiset pennut saavuttivat veteraaniluokkaan vaadittavan 8-vuoden iän eli varsinaista kiirettä tai hosumista ei kasvatukseni alkutaival ollut. Pentueen emä Tyyne (Smailihain Classicco) on hyvin klassinen dalmatiankoira ja isäksi valittu uros Heepu(Pilkuttajan Pilke)taas varsin suvereeni liikkuja. Molemmat vanhemmat ovat luonteeltaan mukavia koiria. Tyynen ja Heepun pentueeseen syntyi 12 pikkupilkkua, joista valitettavasti yksi jouduttiin lopettamaan vajaan 4 viikon iässä. Pentueen ainoalla mustapilkkuisella uroksella oli ruumiinavausraportin mukaan synnynnäinen palleatyrä, eikä sitä näin ollen olisi voitu pelastaa. Pentueessa on 7 narttua ja 4 urosta. Värityksiltään pentue on ruskeavoittoinen, pennuista 7 on ruskeapilkkuista. Toiveet olivat tämän pentueen suhteen korkealla; Ja ne toteutuivatkin sillä hienoja meriittejä on C-pentue saavuttanut. Kyseisestä pentueesta myös useampi koira on päässyt jatkamaan sukua.

Pentueista A, C, F, G, J, K ja L ovat olleet dalmatiankoirapentueita vuosien 2000-2015 välillä. Dalmatiankoirapentueet näet tästä.

Kun taas B, D, E, H, I ja M ovat olleet beaglepentuieita vuosien 2006-2016 välillä. Beaglepentueet näet tästä.

Champion of Champions -gaala 2004 (Kuva: Juho Talvitie)