KUINKA KAIKKI OIKEIN ALKOI
Champion of Champions- gaala 2004
kuva: Juho Talvitie
Koiraharrastukseni sain perinnöksi varhaislapsuuteni parhaan ystävän äidiltä, naapurin kennelissä vilisti tuolloin tiibetinspanieleita ja cairnterriereitä. Näistä pienistä roduista ja intohimosta koiranäyttelyihin jatkoin sitten eri rotuihin tutustumista. Kiersin näyttelyissä useiden eri ihmisten ja eri rotuisten koirien kanssa.
Oman koiran hankkiminen oli ajankohtaista muutettuani allergisen perheeni luota oman katon alle. Tällöin rotuvalintani osui osittain omaksi yllätykseksenikin dalmatiankoiraan. Enkä osannut arvatakaan, kuinka totaalisesti tämä rotu tulisi sydämeni viemään. Olen jo varmasti ollut useita vuosia kunnollisten dalmisihmisten tapaan "sisäpuolelta itsekin täysin pilkullinen".
Ensimmäiseksi omaksi koirakseni sattui todellinen lottovoitto: koeputkidalmis Allu (Doh hill's Adventurer), joka on kiistatta elämäni koira! Allun kanssa olemme kierrelleet yhdessä koiranäyttelytantereita jo useissa eri maissa. Saavutettuna on kansainvälisen muotovalion sekä Suomen, Ruotsin ja Norjan valionarvot. Ja tietysti kaikki ne mukavat muistot, joita lähes 15-vuotisen yhteisen taipaleen aikana ehti kertyä.... Näyttelyiden lomassa Allu ehti myös seurustella mukavien dalmisneitojen kanssa ja pentueita on 6 kpl, joissa yhteensä 60 jälkeläistä. Ilokseni tarjolla on ollut tasokkaita narttuja ja voin vielä todeta Allun osoittautuneen arvokkaaksi jalostuskoiraksi; se on tuottanut useita itseään parempia jälkeläisiä. Suomesta taitaa löytyä jo lapsen-lapsen-lapsiakin!
Allun pentueista on minulle vuosien varrella tullut muutamia sijoituskoiria, joista osa on jo nyt omien omistajiensa nimissä. Sijoituskoiriani ovat olleet mm. Seven Secret's Ace Of Base, Fin Mva Varius Bestseller, Fin & S & Est Mva, JMV-03 Titara's Nota Bene. Tällä hetkellä yhteisomistuksessa minulla on Allun tyttären-tyttären-tytär Smailihain Classicco sekä belgiantuontinarttu Heili Per Makuli. Omasta C-pentueesta sijoitukseen jäi Huba eli Tallpeak Coppertone Glow.
Innokas koiranäyttelyharrastukseni on aiheuttanut koiraihmisten perinteisen ahneuden ja alusta asti olen haaveillut toisen koiran hankkimisesta. Olen kuitenkin aika selkeästi "uroskoira"-ihminen, enkä voisi kuvitella tässä elämän vaiheessa ottavani kotiin narttukoiraa. Niinpä usean vuoden mietinnän ja etsinnän tuloksena seuraksemme saapui kesäkuussa 1999 pieni beaglemies Patu (V-01 Daragoj Golden Years). Patu tuotti meille paljon iloa ja osoittautui mitä mainioimmaksi "maskottikoiraksi". Patu myös saavutti kunniaa sekä itselleen, kasvattajalleen, että omistajalleen menestymällä näyttelyissä sekä kotimaassa, että ulkomailla aina ryhmävoittoihin asti. Valitettavasti Patu jätti meidät yllättäen vain 9-vuotiaana kesäkuussa 2008. Patu lähti niinkuin kaikki hyvät koirat ansaitsisivat päästä lähtemään; lenkkarit jalassa matkalla metsälenkille.Beaglet sopivat sosiaalisena ja reippaana rotuna erinomaisesti dalmatiankoirien seuraan. Sittemmin meille on muuttanut myös toinen beagle Daragoj Red Sox eli Tango. Maailman lempeimmän luonteen omaava "Iso-T" on pääasiassa toimittanut harrastuskoiran virkaa muualla kuin näyttelykehissä johtuen suuresta koostaan. Sijoituksessa minulla ollut Patun tyttären-tytär PMV-05, JV-04 Sendarin Peregrina eli Lara, joka saavutti ilahduttavaa menestystä näyttelykehissä ja Larasta alkoikin beaglekasvatustyöni. Tällä hetkellä sijoituksessa on omia kasvattejani Tallpeak Burberry eli Kiri ensimmäisestä pentueestani ja "toisen polven Tallpeakkeja" eli Tallpeak Donna Summer "Alma" ja Tallpeak Dixie Chick "Sani".
Kasvatustyöni aloitin vuonna 2000 sijoitusnartustani Marnellin Et Cetera ( i. Multi CH Retma Paparazzi e. Multi CH Varius Aqua Marina) astuttamalla sen omalla Dohhill's Adventurer:lla. Pentueessa on 12 pentua, joista löytyy myös kaksi Suomen Muotovaliota ja 1 kaksinkertainen sertivoittaja sekä muutama SA:lla/KP:lla palkittu koira. Täysin tyytyväinen en tähän ensimmäiseen pentueeseeni kaikilta osin ole, joten kasvatustyö jatkuu hieman eri linjasta.
Ensimmäinen beaglepentue syntyi vuonna 2006. Pentueen emä on Lara ja isäksi valitsin Suomessa jalostuslainassa olleen Tanskassa kasvatetun puolalaisuroksen Ob-La-Di's Appearance of Emmetin, jonka liikkeisiin ja ryhtiin ihastuin Euroopan Voittajanäyttelyssä sen nähtyäni. Pentueessa oli kolme narttua, joista valitettavasti ensimmäinen kuoli synnytyksessä juututtuaan liian pitkäksi aikaa synnytyskanavaan. Pentulaatikkoon jäi näin ollen mylläämään kaksi sisarusta; Hansu ja Pirre. Sittemmin molemmat tyttöset pääsivät muuttamaan omiin koteihinsa ja saivat nimikseen Kiri ja Viivi. Näyttelymenestys sekä tyttöjen terveys ovat tähän mennessä antaneet viitteitä siitä, että molemmilla voisi olla arvoa jalostuskoirana. Viivi onkin jo ehtinyt tehdä oman osansa Tallpeak-kennelin eteen ja seuraavaksi vuorossa tulee olemaan Kirin pentue.
Toinen dalmatiankoirapentue syntyi samassa kuussa, jossa ensimmäiset pennut saavuttivat veteraaniluokkaan vaadittavan 8-vuoden iän. Pentueen emä Tyyne on hyvin klassinen dalmatiankoira ja isäksi valittu urosHeepu taas varsin suvereeni liikkuja. Molemmat vanhemmat ovat luonteeltaan mukavia koiria. Tyynen ja Heepun pentueeseen syntyi 12 pikkupilkkua, joista valitettavasti yksi jouduttiin lopettamaan vajaan 4 viikon iässä. Pentueen ainoalla mustapilkkuisella uroksella oli ruumiinavausraportin mukaan synnynnäinen palleatyrä, eikä sitä näin ollen olisi voitu pelastaa. Pentueessa on 7 narttua ja 4 urosta. Värityksiltään pentue on ruskeavoittoinen, pennuista 7 on ruskeapilkkuista. Toiveet ovat tämän pentueen suhteen korkealla; toivon mukaan mahdollisimman monta pentua tullaan näkemään harrastusten parissa!