TALLPEAK G-pentue (dalmatiankoira)
Heilin ja Pluton pennut syntyivät 7.5.2012. Pentueessa on kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Pojista kaksi on mustapilkkuista ( toinen blaffa) ja neljä ruskeapilkkuista, tytöt ovat molemmat ruskeapilkkuisia.
14.5.2012 Pennut ovat nyt viikon vanhoja ja kasvu ja kehitys on mennyt oikein mallikkaasti! Heili on oppinut oikein hyväksi ja huolehtivaiseksi äidiksi ja laatikossa alkaa olla jo yllättävän paljon vipinää ottaen huomioon, ettei pentujen silmätkään ole vielä avautuneet. Yllätykseksemme pentueessa onkin suurin osa pennuista ruskeita, tämä oli havaittavissa jo syntymässä, mutta koska se vaikutti sen verran epäilyttävältä havainnolta niin odottelimme tilanteen lopullista varmistumista ennenkuin julkistimme tiedon väreistä. Pojista siis neljä ruskeaa ja tytöt ovat molemmat ruskeita. Kaksi mustapilkkuista poikaa, joista toinen on blaffa.
Pikkuhiljaa odottelemme, että pennut alkavat saamaan enemmän yksilöllisiä piirteitä, jotta voimme esitellä heidät teille valokuvissa!
Tällä hetkellä etsinnässä olisi koirakokemusta omaava aktiivinen sijoituskoti urospennulle. Soittele jos kiinnostuit p.0400-759037 /Sanna
7.5.2012 Odottavan aika on aina pitkä! Olimme valmistautuneet vastaanottamaan Heilin pennut vappuviikon lopussa ja arvioimme synnytyksen ajoittuvan viikonlopulle. Viikonlopun edetessä kävi kuitenkin ilmi, että mitään kiirettä ei Heili aikonut pitää vaan jatkoi levollisesti vatsan kasvatusta. Niinpä ei auttanut tukijoukkojenkaan muuta kuin keksiä ajan vietettä.
Toisinaan käy niin, ettei kaikista nartuista näy kovinkaan selkeästi merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ja vaikka ahkerasti yrittäisikin jahdata äitikoiraa kuumemittarin kanssa siinä toivossa, että lämpökäyrä paljastaisi tilanteen edistymisen niin aina niin ei käy. Tässä tapauksessa olikin juuri kyse tällaisesta lähes "yllätysvauva"-episodista. Heilin lämpökäyrä ei kovastikaan ennustellut mitään ja sama tilanne oli sen käytöksen kanssa. Vielä sunnuntai iltana se pötkötti pitkää pituuttaan sohvalla ( jonne ei saa mennä) ilman mitään tarvetta läähätellä, pedata tms. mitä synnyttävät nartut tavallisesti tekevät varsin pontevasti ja useat jopa aika pitkään. Ykskaks vähän ennen puolta yötä huomasimme, että sieltähän onkin sitten pentu numero ykkönen matkalla päivänvaloon! Ikävä kyllä kaikki ei mennyt ihan toivomusten mukaisesti vaan tämäkin esikoinen ( kuten useinkin käy) oli koko pentueen suurin ja kerta kaikkisen mahdoton tehtävä näytti olevan sen maailman saaminen. Kun pentu oli vielä tulossa takaperin niin jonkin ajan kuluttua kävi selväksi, että sen osalta peli oli aika lailla pelattu. Onneksi kuitenkin pentu lopulta sieltä tupsahti ja synnytys pääsi jatkumaan tästä epäonnisesta tapahtumasta huolimatta. Sen jälkeen alkoikin tapahtua vauhdilla. Kahden ja puolen tunnin kuluessa meillä oli laatikossa kahdeksan reipasta ja äänekästä pikkudalmista. Kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Kovin ruskeavoittoiselta näytti jengi tässä vaiheessa, tosin mukana yksi mustalappuinen merirosvokin eli yksi pojista on aivan varmasti musta ja sillä on selkeä blaffaläiskä toisessa korvassa. Kun tilanne näytti jo kaikilta osin rauhoittuneen ja useita tunteja oli salamasynnytyksestä kulunut niin alkoikin aamulla vielä uudelleen tapahtua. Lähes lentämällä peräkanaa tupsahti vielä kaksi pienenpientä tyttöstä, joiden kohdalla ikävä kyllä maailman tulon odottelu oli ollut hieman liian pitkä ja niistä ei ollut eläjäksi. Aikamoinen yllätys oli siis moinen määrä pentuja, sillä Heilin vatsa antoi odottaa kohtalaisen pientä pesuetta. Meille jäi siis dynaaminen kahdeksikko, näiden kanssa katselemme tässä muutaman päivän eteenpäin miten kasvu ja kehitys alkaa edistyä!
Tässä mammamahakuvaa pentulaatikkoon tutustumisen aikoihin eli puolitoistaviikkoa ennen laskettua aikaa...
Heili odotusaika on mennyt aivan oppikirjan mukaisesti ja tuleva äiti on pyöristynyt hyvin trendikkään maltillisesti ( aivan kuten naapurimaan prinsessakin). Odottelemme pentujen syntyvän toukokuun alkupuolella, jännityksellä on arvailtu pentujen määrää jo jonkin aikaa....
H-PENTUE
Odotetaan syntyväksi touko-kesäkuun vaihteessa.
Tallpeak Dixie Chick Gianluca Lighthouse Family
4.5.2012 Sanin osalta tiineysaika on taas kertaalleen ollut aikamoista vuoristorataa ja vielä on mahdotonta tietää varmaksi, että onko tulossa pieniä beaglenalkuja vaiko eikö. Sani jostain syystä keksi imaista jossain välissä muutaman sukan kitusiinsa ja sen seurauksena oli muutaman päivän melko huonovointinen, onneksi kuitenkin suolitukosleikkaukselta vältyttiin. Toivomme, että noin viikon kuluttua olemme varmoja joko suuntaan tai toiseen Sanin tiineydestä (ultraan emme lähde, koska edellisellä kerralla tulos oli lopulta täysin virheellinen eli tällä kertaa päätimme malttaa odottaa oikeita silmällä havaittavia tunnusmerkkejä itse toivottavasti tulevasta äidistä).
Seuraavaksi kokeilemme taas onneamme josko saisimme beaglepentueen pitkästä aikaa. Jo kolmas kerta on kyseessä beaglenpentueen yrityksessä ja toivotaan, että tällä kertaa tärppää! Sulhaskandidaatiksi löysimme Belgiasta suloisen Lucan.
