s. 7.9.2016
i. Champhurst Nugget Of Gold
e. Tallpeak Hunny Bunny

 Nimi 
urosTallpeak Masterplan "Sakari"
urosTallpeak McGyver "Unto"
urosTallpeak Milkyway "Poju"
narttuTallpeak Mindfullness "Minni"
narttuTallpeak Most Wanted "Hertta"ERI

PENTUPÄIVÄKIRJA

Ylpeänä esittelemme, M-pentueemme uusine perheineen:

Hertta eli Tallpeak Most Wanted muutti Haminaan Annin ja Lennin luokse Romeo-beaglen ja muutaman muun koirakaverin iloksi. Hertta jäi osittain kasvattajan omistukseen eli tulemme toivon mukaan näkemään Hertan myös näyttelykehissä.

Lumikki eli Tallpeak Mindfullness muutti nimensä Minniksi ja lähti Sipooseen pitämään seuraa Iines-beaglelle ja samalla hieman myös omistajille Janinalle ja Mikalle.

Tallpeak Mcgyver eli varsinainen julkkisherramme otti kutsumanimekseen Unton ja muutti Hyvinkäälle Maijan ja Hannun seuralaiseksi.

Tallpeak Milkyway eli Milkkis päätti lopulta ryhtyä stadilaiseksi ja valloitti Marin ja Teemun sydämet. Milkkis otti kutsumanimen Poju.

Tallpeak Masterplan suuntasi nokkansa porukan viimeisenä kohti omaa kotiaan Vaajakoskelle ja kodin tarjosivat Timo, Liisa ja Aapo. Sakari päätti säilyttää nimensä hyväksi havaittuna Sakarina.

Onnea matkaan elämän poluille M-pesue perheineen! Toivottavasti näemme ja kuulemme teistä! Ja viimeistään ensi kevään tiimipäivillä toivon mukaan kohdataan monen kanssa!

Muistakaahan postailla niitä kuvia sinne tiimimme FB-ryhmään ja pitäkää hyvää huolta kultaisista läppäkorvistanne!

19.10.2016
Pentulaatikossa voidaan paksusti ja kehitytään päivä päivältä. Vauhtia ja ääntä tulee lisää koko ajan. Tässä pesue passikuvien & poseerausotosten muodossa (katsojia pyydetään huomioimaan, että kuvat on otettu ilman ennakkoharjoittelua ja ikää kuvattavilla on 6 vkoa).

Kuten kuvasta näkyy niin Mcgyver ottaa kovaa vauhtia kiinni sisaruksia ja asenne on kohdillaan!

10.10.2016
Pentulaatikossa alkaa olla vauhti parhaimmillaan, suunta on välillä vielä hieman hakusessa kylläkin 😀

Kaikki pennut kasvavat hyvää vauhti ja pienimpien kohdalla tahti on itse asiassa nyt sellainen, että hyvinkin saatttavat saada sisarukset vielä kiinni ennen luovutusikää! Kaikki kääntyi siis voitoksi näiden minimiesten (ei kytlläkään enää kun pentupuntarissa loppui lukemat heidänkin punnituksiinsa!) kohdalla. Pennuilla on käynyt mukavasti vieraita, joista he ovat olleen kovasti innoissaan. Pikkuhiljaa aletaan olla kartalla ”kuka kukin on”-kysymyksessä eli siinä millaisia koteja kukakin pentu on etsimässä.

Pamela-äitis on osoittautunut oikein superäidiksi ja hoitaa pentujaan suurella antaumuksella, se on myös tiukka kasvattaja siinä, että puuttuu pentujen nahisteluihin lempeästi mutta tiukasti erottamalla kaksikon ja antamalla naaman pesun toisia kiusaaville riiviöille. Moderni puoli Pamelassa näyttäisi olevan se, että pennuistaan huolimatta se lenkkeilee päivittäin mielellään ja ei hajumaailmaan keskittyessään juuri pentujaan kaipaa. Liikunta tekee tietenkin tosi hyvää, joten kasvattajahan (tai kennelpoika) taapertelee sittten yhden ylimääräisen lenkin iltaisin (mikä ei tee yhtään pahaa..) mammakoiran kanssa, Pamela onkin superhienossa kunnossa ottaen huomioon, että sillä on viisi kappaletta viisiviikkoisia pentuja! Pamela on myös oikein ystävällinen pentujen vieraille eikä ole ollenkaan pahoillaan, että pennut saavat leikittäjiä!

Koska nykypäivänä tilanteet pentuja etsievien ihmisten elämässä muuttuvat aika nopeaan on minulla sellainen tapa (jota olen lukuisille kyselijöille jo ehtinytkin tässä syksyn mittaan selittää), että pentua ei voi varata ennenkuin ne ovat syntyneet tai edes sen jälkeen kun ne ovat syntyneet vaan vasta kun tiedämme millaisia pentuja meillä on. Varausmaksun voi maksaa vasta seuraavana päivänä siitä kun on käynyt tutustumassa pentuihin. Haluan, että pennunostaja tapaa pennut ja niiden emän ja näkee millaisissa olosuhteissa pennut kasvavat. Haluan myös pennunostajan tapaavan minut ja toteavan, että olen sellainen kasvattaja. jolta pennun haluaa ostaa ja jonka kokemukseen/neuvoihin luottaa. Oma käsitykseni on, ettei varsinkaan ensikertalaisen koiranhankkijan pitäisi pennun hankintapäätöstä muussa järjestyksessä missään nimessä tehdäkään. Kaikkea pitää voida kysyä ja pennuista pitää tykätä ja kasvattajaan pitää pystyä luottamaan. Samoin minä haluan tavata ihmiset, jotka haluavat kasvattamalleni koiralle tarjota kodin. Meillä ei kasvateta koiria ”näyttöön tai käyttöön” vaan perheenjäseniksi ja seurakoiriksi; minulle ont tärkeää, että ne menevät harkituiksi perheenjäseniksi mielellään kerralla siihen kotiin missä saavat loppuelämänsä viettää. Toki olen iloinen jos uusi koti haluaa koiransa kanssa harrastaa ja tuoda sitä esille vaikkapa näyttelykehissä.

Pentuja saa aina tulla katsomaan ihan niiden viihdystystarkoituksessa ja omaksi ilokseenkin, katsomaan tuleminen ei edellytä pennun hankintaa. Koska illat ovat pentujen (ja aikuisten koirien) kanssa kuitenkin touhua täynnä niin ilmoitus etukäteen vierailusta olisi toivottava! Mahdollisesti vapaana on vielä urospentu, kysy lisää jos kiinnostuit !

2.10.2016 Pennut kehittyvät huimaa vauhtia ja pentulaatikossa on alettu jo leikkimään. Pentujen yksilölliset luonteet alkavat tulla esille ja pikkuhiljaa selviää millaisiin koteihin pennut olisivat sopivampia. Selkeästi porukassa on pari hieman enemmän päällysmiesainesta omaavaa pentua ja muutama, joillle näyttäisi sopivan hyvin kaveriporukan jatkona hengailu. Reippaita ainakin tuntuvat kaikki olevan ja äänialakin on todettu jo sangen laajaksi! Mikäli olet kiinnostunut pentueesta, ota yhteyttä niin sovitaan tapaaminen pentujen kanssa 🙂

29.9.2016
HYVIÄ UUTISIA pentulaatikosta. Minimieskaksikko voi hyvin ja kasvaa kohisten! Herrat kävivät tänään myös opastetulla kierroksella naapurikaupungissa Lahdessa tapaamassa spesialistieläinlääkäriä, joka varmisti vielä, että pikkupojilla on kaikki hyvin. Toinen pojista sai kotiläksyksi vielä silmätippoja toiseen silmään, muutoin ssaavat elää normielämää. Kaikki on heillä hyvin ja toivotus oli syödä kovasti (ihan niinkuin tarttis käskeä beaglea…) ja ottaa isot siskot ja veli kiinni. Ja se tuntuu hyvää vauhtia olevan tavoitteena minimiehillä. Muut kolme kaverusta ovat nekin jo päässeet jaloilleen ja pientä leikkimisen yrittämistä on pentulaatikossa jo nähtävillä. Pentujen buduaariin avattiin myös uusi ”huone”, jonka kautta pääsee opettelemaan tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten: nimittäin vessa. Tässä vaiheessa pääosin siellä käydään ottamassa torkut. Toki osa on ymmärtänyt sinne myös alkaa tähtäilemään niitä oikeita asioitakin, mutta toistaiseksi ei vielä suuria oivalluksia sen asian suhteen kuten olettaa saattaa pentujen ikä huomioon ottaen. Tässä kohdassa siis ennen pentujen syntymää jo varaustiedustelua laittaneet, ilmoitelkaa tilanteestanne eli vieläkö olette kiinnostuneita. Pentuja pääsevät ensimmäiset vieraat tervehtimään ensi viikon loppupuolella.

Kuvassa pentueen herkkusuu Lumikki

20.9.2016
Iloisempia uutisia laatikosta. Näyttäisi, että antibioottikuuri puree tilanteeseen ja ainakin syntyessään jo pieni Mcgyver on ottanut melkoisen kasvupyrähdyksen. Toki vielä on matkaa isosiskoihin, jotka ovat ehkä siellä kasvukäyrän yläkiepissä (ai miten niin tulee kivasti maitoa Pamelalta…), mutta vauhti on tosiaan toisella pikkupojalla jo varsin mallikelpoinen. Jack sen sijaan (on siis se pentu kenellä viilto päässä oli) on hieman maltillisemmin aloittanut toipumisen ja hänen osaltaan tilanne on vielä enemmän arvoitus. Toki molemmat pojat ovat vielä pieniä (ja nuoria kuten koko pentue) ja muutoksia voi tapahtua todella äkkiä ja radikaalisti. Kaikkien peukutukset ovat siis tervetulleita sen suhteen, että pojat ja muu pesue jatkaisi kasvamista eikä lisämurheita tulisi. Kaksikkoa seurataan kaikilta osin nyt suurennuslasilla, jotta nähdään miten ne kehittyvät ja voidaan myös varmistua, että ne ovat kaikilta osin kunnossa. Toistaiseksi ei siis vielä kannata laitella pentukyselyitä tulemaan, ensin keskitymme hoitamaan pikkupoikia ja varmistellaan, että saadaan pennut terveenä ja hyvinvoivina siihen ikään, että niitä voi tulla tervehtimään.

13.9.2016
Pentulaatikossa murheita. Keisarinleikkauksessa haavan päähänsä saanut poika sekä kooltaan jo alun perin pienempi poika eivät enää kasva samassa tahdissa muiden pentujen kanssa. Niiden kanssa tehdään visiitti eläinlääkärissä ja todetaan, että ilmeisesti joku tulehdus/bakteeri on näitä kaveruksia alkanut vaivata, vaikka sisaruskolmikko kasvaa, kehittyy ja etenee aivan oppikirjan mukaisesti. Koska poikakaksikko (joka tässä vaiheessa nimetään nimillä Jack ja Mcgyver) ovat kuitenkin kaiken aikaa syöneet itse, liikkuneet ja olleet pirteitä päätetään niille vielä antaa mahdollisuus ja yrittää josko antibiootti taltuttaisi niiden ongelmat ja kasvu jatkuisi. Tässä vaiheessa kaksikko on lähes puolta pienempiä isommista sisaruksista. Pamela on voinut koko ajan mainiosti ja hoitanut äidilliset velvoitteensa mallikelpoisesti. Se hoitaa yhtä antaumuksella koko sakkia eikä tee eroa pikkupoikien ja potrakkaamman porukan välillä.

7.9.2016
Pamelan pentueen syntymäpäivä. Tai oikeastaan yö. Pennut alkoivat osoittamaan maailman tulon merkkejä tiistaina 6.9. ja kaikki sujui varsin mallikkaasti lukuunottamatta sitä seikkaa ettei itse pentuja alkanutkaan kuulua ”tavoiteajassa” synnytyksen käynnistyttyä. Näin ollen jouduimme suuntaamaan yöllä eläinlääkäripäivystykseen, jossa meidät onneksemme vastaanotti varsin mukava lääkäri, joka heti oli tilanteen tasalla ja apua saatiin. Ensin yritettiin normaalin kaavan mukaan lisätä vauhtia synnytykseen oksitosiinilla ja kalkilla, mutta aika nopeasti kävi selväksi ettei niistä ole apua. Näin ollen päädyttiin hätäsektioon pentujen kanssa. Leikkaus meni hyvin ja saimme pian syliimme viisi pientä punapäistä beaglelapsosta. Ja uskomattoman hienoa oli todeta nukutustokkuraisen Pamelan oivaltavan heti äidin roolinsa ja se kiipesikin jatkamaan uniaan samaan koriin uunituoreiden lasten kanssa. Yksi pennuista sai leikkauksessa haavan päähänsä, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Yksi pentu on hieman muita pienempi, mutta terhakkain kaikista.

6.9.2016
H-hetki alkaa lähestyä nimittäin äitikoiralta alkaa kohta loppua maavara ulkoilussa. Pari yötä on jo puuskutettu aika voimallisesti (kuorsaamisen kanssa vuorotellen) ja anytime tiedetään ketä sieltä on tulossa… Jännää!

25.8.2016
Pullea Pamela muutti meille valmistautumaan pentujensa maailmaan tulemiseen ja kaikki vaikuttaa hyvältä. Pamela muistaa vielä lapsuudestaan hyvin isommat koirakaverit, joita meillä asuu ja marssi meille kuin kotiinsa. Jäämme siis kasvattelemaan vatsakumpua vielä vajaaksi pariksi viikoksi ja sitten tiedetään mitä sieltä tuli!